HAVANA BLACK: Growing Wings

Arvio julkaistu Soundissa 5/2009.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Vimmaisen rockkierrätyksen keskellä saattaa olla vaikea ymmärtää, että Havana Black -yhtyeen vanhakantainen hardrock kuulosti erittäin raikkaalta 1980-luvun loppupuolen suomalaisessa rockissa.

Arvio

HAVANA BLACK
Growing Wings
EMI

Vimmaisen rockkierrätyksen keskellä saattaa olla vaikea ymmärtää, että Havana Black -yhtyeen vanhakantainen hardrock kuulosti erittäin raikkaalta 1980-luvun loppupuolen suomalaisessa rockissa. Vaikka Hannu Leidenin luotsaama jytäjoukkio ammensi soundinsa peruspalikat 1960-70-luvun taitteen bluespohjaisesta rockista, se sanoi sanottavansa tuoreella asenteella.

Keikkayhtyeenä Havana Black oli parhaimmillaan tyrmäävä. Kitaristi Hullu Heiskanen huudatti Gibsonia luonnonlapsen vimmalla, ja heimopäällikkö Leidenin armoton Paul Rodgers-Rod Stewart -koulukunnan luukutus edusti parasta rokkilaulua näillä soilla. Havana Black myös svengasi ja rumpali Paku Paakkasessa oli tiukkaa katupojan karismaa. Ei tehnyt mieli mennä mussuttamaan snagarijonossa. 

Levyillä Havana Black ei onnistunut sataprosenttisesti kertaakaan. Ilmestyessään bändin albumit olivat lieviä pettymyksiä suhteessa livelataukseen. Tätä taustaa vasten uudelleen masteroitu Havana Black -katalogi yllättää positiivisesti.

Debyytti Faceless Days (1987) tuntuu edelleen epätasaiselta. Osa kappaleista on tukkoista boogiejyystöä,  mutta parhaat raidat ovat myös biiseinä erittäin toimivia. Nimiraita on hieno Faces-fiiliksinen rockpala, Sheila maukkaasti Free-yhtyeeseen kalleellaan ja Love is A Lie muhkea southern rock -numero. Indian Warrior -levy (1988) avasi aikanaan ovet maailmalle. Muutamat inkkarikorniudet ja bändin koko tuotantoa piinaavat tekstikliseet sivuuttaen albumi tuntuu edelleen sangen vahvalta paketilta.

Jimi Hendrix -yhteyksistä tunnetun Eddie Kramerin johdolla Amerikassa purkitetusta Exiles In Mainstream -levystä (1991) piti tulla lopullinen rusauttaja villin lännen markkinoille. Toisin kävi, eikä ihme. Tuskaisella väännöllä synnytetty levy kuulostaa edelleen edeltäjäänsä verrattuna väkisin puristetulta ja hengettömältä.

 Yllättävää roihua löytyy sen sijaan uuden rytmiryhmän kanssa vuonna 1993 purkitetusta ja aikanaan vähälle huomiolle jääneestä Growing Wings -levystä. Bändin luenta Cactus-klassikosta Evil ei ehkä mullista maailmaa, mutta armotonta rypistystä esityksessä on. Viimeistään upeaa Sunflower-kappaletta kuunnellessa alkaa vakuuttua,  että levy on unohdettu rockhelmi.

Lisää luettavaa