HBTB: Now & Eternity

"Official information/ it's time to move ahead", ilmoittaa Aija Puurtinen HBTB -levyn alkajaisiksi. Eteenpäin on menty niin paljon, että nimen muutos on totisesti paikallaan. Now & Eternityllä suurin uudistus on konetaustojen ilmestyminen lähes jokaiseen biisiin. Toki Kepa Kettunen edelleen hoitaa suurimman osan rytmeistä perinteisesti käsityönä, mutta lisähöysteeksi on ilmestynyt jos jonkinlaista nakutusta ja suhinaa. Oikeastaan on vaikea edes hahmottaa, miten radikaalisti yhtyeen sointi on muuttunut, koska tärkein, eli Aijan loputtoman kiehtova ääni, on ennallaan.
Levyä kuvaavat parhaiten adjektiivit 'rauhallinen' ja 'tyylikäs'. Vaikka biisien välillä on suurtakin vaihtelua, levy on kuitenkin hyvin yhtenäinen kokonaisuus. Jimitenormaisesti jatsahtavan Official Informationin kaverina on rauhallisesti triphopahtavat Wasted ja Waiting ja niiden vastakohtina discokompilla varustettu Preaching ja komeasti slidekitaroitu Beep!Repair.
Minulle on aina tuottanut ongelmia Honey B. & The T-Bonesin huumorintaju(ttomuus). Edellisellä albumilla sitä edusti Esa Kuloniemen mauton Lost Camel. Now & Eternityllä ei yhtä pahaa kauneusvirhettä onneksi ole, vaikka Aijan ylipitkä instrumentaali RajTV läheltä liippaakin. Toinenkin turha välisoitto levyllä on, mutta Mandra Saptak ei lyhyytensä ansiosta ehdi ärsyttämään. Now & Eternityllä on tukku viehättäviä ja kauniita sävellyksiä, mutta välillä siisti tyylikkyys uhkaa lipsua unettavuuden puolelle. Muutama kovemmalla kädellä kitaroitu biisi lisäisi levyn kiinnostavuutta reilusti. Jos levyn kymmenestä raidasta kaksi on huonoja instrumentaaleja ja yksi avausraidan uusintaversio, ei hyviä biisejä niin kovin monta jää.
Kokonaisuutena Now & Eternity on rohkea ja suurimmaksi osaksi onnistunut levy, HBTB on vain itse nostanut rimansa kovin korkealle. Ja niin hienojen biisien ansiosta kuin Wasted ja Speak No Evil se siellä myös pysyy.