THE HERBALISER: Something Wicked This Way Comes

Arvio julkaistu Soundissa 04/2002.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
The Herbaliser on Ison-Britannian Ninja Tunelle levyttävä kaksikko, joka rakastaa soulia ja hip hopia, eikä se osaa päättää, kumpaa levyttäisi! Something Wicked This Way Comes on duon kolmas ryväs fantastista uusvanhaa rytmimusiikkia, josta saa töin tuskin parsittua toimivaa lp-kokonaisuutta.

Arvio

THE HERBALISER
Something Wicked This Way Comes
Ninja Tune

The Herbaliser on Ison-Britannian Ninja Tunelle levyttävä kaksikko, joka rakastaa soulia ja hip hopia, eikä se osaa päättää, kumpaa levyttäisi! Something Wicked This Way Comes on duon kolmas ryväs fantastista uusvanhaa rytmimusiikkia, josta saa töin tuskin parsittua toimivaa lp-kokonaisuutta.

Lp alkaa Seaming Ton vokaalin värittämällä majesteettisella Something Wickedillä – rikkain jousin ja trumpetilla, flyygeli- ja käyrätorvella sekä tietysti toisen The Herbaliserin Jake Wherryn sähköbassolla, joka keinuttaa kuuntelijaa läpi levyn. Levyn sulkee yhtä lailla ylväs Unsungsong, jonka jälkeen olo on epävarma. Mitä helvettiä siinä välissä oikein tapahtui?

Toisella raidallaan Something Wicked luiskahtaa ohueen Verbal Anime -silmukkaan, jonka kantava voima on Dilated Peoples -trion Okayplayer Rakaa Iriscience, joka on oma itsensä – tyyliltään vahva mutta tavattoman tylsä ja persoonaton MC. Suurin pettymys on kuitenkin naurettavan arkipäiväinen Time 2 Build, jonka hektisistä säkeistä vastaa Wordplaylla toissavuonna jo toisen lp:nsä julkaisseen Mark B & Blade -duon Blade, joka on Rakaata huomattavasti enemmän rakenteisiin keskittyvä kirjoittaja mutta tavattoman tylsä ja persoonaton hänkin.

Myös Wildflower, jota olen kuullut ennen tätä toistaiseksi vain kokoelmilla, tarjoaa surkean esityksen entuudestaan tutulla Good Girl Gone Bad -kappaleella. Sen sijaan Phi Life Cypherin kappale on toimiva, samoin aina yllättävä MF Doom, jonka kohuttu It Ain`t Nuttin` on levyn hauskointa antia, vaikka Doom ratsastaakin parhaiten omilla, kierosti kvantisoiduilla rytmeillään. MC-kappaleet on siroteltu ympäri levyä, ja The Herbaliser on tajuttoman alistuva solistiensa edessä. Jos Wherry ja Teeba ohjaisivat vierailijoita samalla tavalla kuin Axelrod Ras Kassia viimevuotisella lp:llään, Something Wicked voisi teoriassa olla kullanarvoinen.

Viime kädessä on turvallista sanoa, että The Herbaliser on parhaimmillaan suuresta soulista ja spy-teemoista ammentavilla instruraidoillaan, jotka eivät ole aikaisemmillakaan levyillä uponneet harmaaseen hissi-downtempoon. 

Lisää luettavaa