Sing if you´re glad to be gay! Torontolainen The Hidden Cameras tekee juuri kuten Tom Robinson aikoinaan kehotti.
Joel Gibbin johtama 13-henkinen ryhmä on antanut musiikilleen luokituksen ¨gay folk church music¨. Levy alkaa juuri tuon määritelmän mukaisesti, kirkkourut ja harput soivat. Perusilmeeltään levy on hyvin yksinkertainen, simppeleitä lauluja akustisen kitaran vahvan komppauksen eteenpäin vieminä, rummut usein miksattuna melkein kuulumattomiin. Tähän päälle jousia, puhaltimia, kuorolaulantaa…
The Polyphonic Spree on saanut hengenheimolaisen! Sillä erolla, että The Hidden Cameras laulaa hyvin riemuisasti ja suorasukaisesti homoseksuaalisuudesta. Paitsi että Gibb kirjoittaa oivaltavia tekstejä, osaa hän myös säveltää hienoja melodioita. Sukunimikö velvoittaa?
The Smell Of Our Own henkii ihanasti 80-lukulaista kitarapoppia, aikaa ennen indiedancea, aikaa ennen Oasista ja laiskaa brittipoppia. Singleraita Ban Marriage on nimensä puolesta juuri sellainen slogan, jollaisia Morrissey loistonsa päivinä suolsi vaivattomasti. Kaiken lisäksi kappaleen kertosäe on joikailuineen tyylipuhdasta The Smithsiä. Tämän jälkeen kuultava A Miracle tuo mieleen unohdetun Raymonden, yhtyeen jossa Morrisseyn ystävä ja The Smithsin entinen go-go tanssija James Maker häikäisi komealla vibraatollaan. Musiikilliset mielleyhtymät ilahduttavat; Trash Can Sinatras, Belle & Sebastian, jopa Young Marble Giants!
Lopetusraita The Man That I Am With My Man on soinniltaan ja melodialtaan hyvin samankaltainen kuin 10 000 Maniacsin täydellinen Verdi Cries, mutta sanat ovat jotain aivan muuta. Pissaleikkejä ja kivikovia peniksiä. Osuva lopetus.
THE HIDDEN CAMERAS: The Smell Of Our Own
Arvio julkaistu Soundissa 04/2003.
Kirjoittanut: Jarmo Vähähaka.
Sing if you´re glad to be gay! Torontolainen The Hidden Cameras tekee juuri kuten Tom Robinson aikoinaan kehotti.
Arvio
THE HIDDEN CAMERAS
The Smell Of Our Own
Rough Trade
The Smell Of Our Own
Rough Trade