Tällä tuottajalevyllä vaihtuvat räppärien lisäksi myös tuottajat. Se tuo uutta jengaa konseptiin, joka lähes vääjäämättä synnyttää kolmen tähden levyjä. Tuloksena on silti hyvä kolmen tähden levy.
Hyvät uutiset kärkeen. HKI Crates pitää sisällään kaksi vuoden biisi -listalla juhlivaa palaa: Superjannen En sua nää on todella upea minimalistinen veto ja toivottavasti ennakoi miehen tulevia omia julkaisuja soundiltaan ja fiilikseltään. Johannes Naumasen tuottama, Solosen ja Kosolan räppäämä Spessujopo on hieno, pitkin jaloin katuja pitkin jonkun Robert Crumb -hahmon asenteella liikkuva äijä. Vetää suun hymyyn.
Muitakin vahvoja vetoja löytyy. Clymaxin tuottama Nilkittäjät kuulostaa Mobb Deepiltä, ehkä hiukan kevyemmällä otteella. Se ei ole lainkaan huono juttu. Teemana on politiikka ja monia ihmettelemisen arvoisia asioita otetaan esille, kuten duunarien taipumus äänestää kokoomusta. Tai ehkä porvarilla tarkoitetaan nyky-demareita?
Janne K:n tuottama Kotipihan kuuluisuus on myös hieno biisi, hopparin bildungsroman ilman nuoren Wertherin ruikutusta ja lopun itsemurhaa, joka oli Goethen teoksessa suuri helpotus lukijalle.
Yhtään mahalaskua levy ei pidä sisällään, mutta mainitut ovat niitä, jotka jäivät päähän asumaan.