HORRORPOPS: Kiss Kiss Kill Kill

Arvio julkaistu Soundissa 01/2008.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Eiväthän HorrorPopsin aiemmat albumit (Hell Yeah, 2004 sekä Bring It On, 2005) huonoja olleet, mutta kun konseptissa on niin paljon potentiaalia, tuntuivat ne pettymyksiltä. Kiss Kiss Kill Kill on jälleen trioksi kutistuneen porukan paras. Silti deja vu -tunteelta ei voi välttyä.

Arvio

HORRORPOPS
Kiss Kiss Kill Kill
Hellcat

Eiväthän HorrorPopsin aiemmat albumit (Hell Yeah, 2004 sekä Bring It On, 2005) huonoja olleet, mutta kun konseptissa on niin paljon potentiaalia, tuntuivat ne pettymyksiltä. Kiss Kiss Kill Kill on jälleen trioksi kutistuneen porukan paras. Silti deja vu -tunteelta ei voi välttyä. Kuuman psychobilly-bitchin Patricia Dayn ja Nekromantix-heppu Nekromanin kohtalokkaan syntinen bändi voisi kuulostaa paljon tujummalta.

HorrorPopsin amerikkalaistumisen (yhtye jätti Kööpenhaminan muuttakseen Los Angelesiin) huomaa nyt muustakin kuin vintage-autojen hamstraamisesta. On surf-kitaraa, roisia ska’ta ja tuttua psychobillya. Silti soundia on tietoisesti viilattu lähelle poppia ja lisäkierrettä haetaan jälleen gotiikan puolelta. Heading For The Disco? on irtiotoksi varovainen veto, hupsut efektitkin on piilotettu miksauksessa visusti vain kuulokekuuntelusta poimittavaksi.

Kiss Kiss Kill Kill on sopivan harmiton levy. Kokonaisuutena se pesee molemmat edeltäjänsä, mutta ei tarjoa aiempien tapaan verenpunaisista ruusuistaan makeansuloisesti pistäviä piikkejä. Albumin film noir -tematiikkakin on harvinaisen höttöistä pintaa.

Lisää luettavaa