Mitä asiapitoisempaa räppiä, sitä oleellisemmin siitä nauttimiseen liittyy paikallisuus. Pillusta ja autoista voi räpätä samoin sanoin millä tahansa leveyspiirillä, mutta lähiympäristön ongelmiin samaistuminen vaatii paikallistuntemusta. Siksi suomiräppi puhuu meille rapakon takaisia gangstoja vahvemmin, ja siksi minunlaiselleni itärajalta lähteneelle mikkeliläisen Ilkka Kalevi Tillasen vahvalla mie-murteella vedetty, leppoisasti kulkeva höpötys uppoaa Helsingin vieraalta kuulostavia nopeuspuhujia paremmin.
Maailman paras maa on aiemmin Isä Aurinkoisena räpänneen Tillasen ensimmäinen oikealla lafkalla julkaistu albumi parin omakustannelätyn jälkeen. Levy on puhelaulua puhtaimmillaan: sama biitti tai sample puksuttaa biisin alusta loppuun, melodista laulua ei ole edes mausteeksi ja kertosäkeitäkään levyltä ei montaa löydy. Se tekee albumista hitaasti aukeavan, mutta toisaalta se pakottaa kiinnittämään huomion jokaiseen tekstiriviin. Ja Ilkan sanoja kuuntelee erittäin ilokseen – ulosanti on selkeää, pointit sopivan provosoivasti kärjistettyjä ja riimit oivaltavia.
Vahvasti vasemmalle kallellaan oleva levy onnistuu puhumaan kiinnostavasti sekä laajoista poliittisista kysymyksistä että yksilön ongelmista. Tyylilajissa yhdistyy herkullisesti aggressiivinen tylytys ja hurtti huumori.
Uskottava se on: yksi alkuvuoden parhaista räppilevyistä tulee Mikkelistä.