Atom Mouth Gimlies on aina herättänyt minussa hiukan tyrmistyneen ja epäuskoisen tunteen, ekasta Jyväskylän Höstfestissä vuonna 2010 näkemästäni keikasta lähtien. Alkaa naurattaa, hiukan samalla tavalla kuin erityisen onnistuneella free jazz -keikalla.
AMG ei ole improvisoitua musiikkia eikä se ole edes kovin radikaalia. Kaikki punkia, Amphetamine Reptile -yhtiön tuotoksia, Jesus And Mary Chainiä, noise rockia ja muuta vastaavaa kuunnelleet tunnistavat mistä bändi tulee. Se mihin AMG on matkalla onkin sitten kinkkisempi kysymys. Ja se mitä se tekee sinne matkatessaan.
Music On Quills pitää hirveää mekkalaa. Jokainen biisi lähtee sata lasissa, jatkuu sopivan vähän aikaa käsittämättömän intensiivisellä tasolla ja loppuu lyhyen ohikiitävän hetken jälkeen.
Atom Mouth Gimlies tuottaa raivoisan äänivallin, johon huudetaan päälle upean heikkopäisesti. Ääni on yksi musiikillinen elementti muiden joukossa ja sen protesti tai raivo on muodoton – kuin vanha mies huutamassa päivän vääjäämättömälle lopulle ja pimenevälle illalle.
Upeinta on kun vallin läpi tunkee melodian aavistus. Sitäkin tapahtuu, esimerkiksi Creeperissä ja Rust Stiffissä.