Vanhojen artistien kohdalla huomaa, että ero vanhan ja uuden välillä ei ole helppo. Mutta ei se ole helppoa uudelle artistillekaan: miten tehdä uutta musiikkia, joka puhuttelisi myös vanhempaa sukupolvea?
Irinalta se tuntuu onnistuvan, tai oikeammin hänen yhtyeeltään, jossa laulaja on pakollinen keulakuva. Onhan Irinakin jo suhteellisen vanha tekijä, sillä kyseessä on artistin neljäs albumi. Pystyvän oman bändin ohella lauluja ovat tehneet sellaiset nimet kuin Toni Wirtanen ja Matti Mikkola.
Ja biisithän ovat hyviä, parhaimmillaan hienoja, etenkin slovariosastolla. Kitaristi Miika Collianderin Jälki alkaa pitkällä pianointrolla, joka luo lauluun arvoituksellisen tunnelman, joka säilyy koko biisin ajan. Irina itse on pystyvä laulaja ja hän on myös sanoittanut suurimman osan lauluista. Ja ihan hyvin: vaikka Jäljen kuoleman pohdiskelu on periaattessa silkkaa suomirokkia, sen tunnelma on myönteinen. Muutenkin hitaat kappaleet tuntuvat toimivan mainiosti, niiden rakenne on kiehtova ja niissä laulaja pääsee paremmin esille.
Irinan levyllä on toimiva resepti, josta pitää antaa kiitokset myös tuottaja Jyrki Tuoviselle: vaikka biisejä on kuorrutettu välillä paljonkin, perustana pysyy kuitenkin hyvä kappale. Silloin ei voi mennä kovasti harhaan.
