IRINA: Liiba Laaba

Irina on luonut radioystävällisellä voimapopillaan lyhyessä ajassa komean uran. Vahva (2004) ja Älä riko kaavaa (2005) ovat saaneet seurakseen Liiba laaban, joka ei onneksi ole aivan niin yhdentekevä levy kuin mitä nimestään voisi päätellä.

Toni Wirtanen on alusta lähtien ollut mies Irinan menestyksen takana ja niin on paljolti tälläkin kertaa. Wirtasen lauluntekijäpanos on kuitenkin hienokseltaan pienentynyt samalla, kun Irinan yhtye on ottanut vastuuta myös sävellystyöstä. Liiba laaban lyriikat ovat puolestaan valtaosin Irinan omaa työtä.

Rikkomisen sijasta Liiba laaba korkeintaan taivuttaa Irinan menestyskaavaa. Biisien kertosäkeet kasvattavat tehoaan kuuntelukertojen myötä ja häiritsevimmäksi tekijäksi jää lopulta sitkeä tapa, jolla etenkin Toni Wirtasen biiseihin ympätään 80-luvulta juontuen läiskivää diskokomppia. Egotripin Knipin kaksi laulua toimivat tarpeellisena siltana Wirtasen kaavamaisuuden ja Irinan yhtyeen tuotosten välillä.

Liiba laaba on oivallinen käyttöpop-albumi, jonka parhaat hetket antavat Irinasta kuvan Maija Vilkkumaan iskelmällisempänä siluettina.