Isoja vaikutteita vailla jäljittelyä – Tomi Nordlund & Syvä Joki maalaa amerikkalaista maisemaa suomeksi

Arvio julkaistu Soundissa 4/2017.
Kirjoittanut: Hannu Linkola.

Arvio

Tomi Nordlund & Syvä Joki
Maisemia
Soit Se Silti

Aloitetaan kerrankin lopusta. Tomi Nordlund & Syvän Joen debyyttilevyn päätösraita Syvä joki on nimittäin yksi hienoimpia tänä vuonna kuulemiani lauluja. Se on samaan aikaan mietteliäs ja avoin sekä seesteinen ja luja – kuin salainen taltiointi sessioista, joissa Liekki ja John McGregor yrittävät selvittää, miltä R.E.M. kuulostaisi versioidessaan Pink Floydia.

Oikeastaan päätösraita kiteyttää kaikki levyn synnyttämät mielikuvat. Maisemia muistuttaa niin Nordlundin aiemmasta Cry Bar -yhtyeestä kuin hänen R.E.M.- ja Bruce Springsteen -tribuuttibändeistäänkin, mutta rakentaa samalla Syvän Joen omaa identiteettiä jonnekin americanan, power popin ja kevytpsykedelian välimaastoon. Esikuviltaan yhtye on poiminut sekä suuren soinnin että nyanssitason osaamisen, mutta musiikilliset taustat ovat sittenkin vain suuntaviivoja. Maisemien rehti kappalekeskeisyys takaa sen, ettei levy kuulosta missään vaiheessa jäljittelyltä.

Äärevyydestään huolimatta kokonaisuus kaipaa vielä hieman dynamiikkaa ja monipuolisuutta. Yhtyeen tehokeinot toistuvat laulusta toiseen jokseenkin samankaltaisina ja Nordlundin sameankaunis laulanta jää tunnerekisteriltään kapeaksi. Yksittäisten kappaleiden tasolla orkesteri osoittaa kuitenkin olevansa oikealla tiellä. Joki virtaa jo nyt niin vuolaasti, että uoma saattaa syventyä jatkossa lähes itsestään.

Lisää luettavaa