Levyarvio: Syvän Joen kokeneet uimamaisterit taitavat amerikkalaissävytteisen indie rockin

Tomi Nordlund & Syvä Joki
Viisi vuotta myöhemmin
Soit Se Silti

Syvä Joki -yhtye lienee monitoimimies Nordlundin pääkanava saada oma äänensä esille, ja kiinnostavassa ympäristössä se tapahtuukin. Levyä leimaavat melodisuus, taustakuorot ja helisevät tai välillä kovinkin tuimat kitarat, kuten biisissä Tiedän, tiedän tai pitkässä päätösbiisissä Reittejä. Tämä kuuluu niihin levyihin, joiden tyylijajia on vaikea määritellä; juuri kun joku biisi muistuttaa folk rockista, seuraavasta tulekin mieleen muuta. Eikä sitä pidä pitää huonona asiana – Syvään Jokeen voi hyvin mennä kahlaamaan, kunhan uimataito on hallussa.

Biisissä Yhä vain hyödynnetään sävykästä slidea ja Laura Moision taipuisaa ääntä. Nordlundin vaikutteet paistavat välillä läpi, mutta eivät häiritsevästi – kyse on pikemminkin hatun nostosta kuin mistään kopioinnista.

Albumi ei ehkä valtaa radioaaltoja, mutta sille kannattaa kallistaa korvansa kaikkien, jotka pitävät kitaravetoisesta, amerikkalaissävyisestä indie rockista.