The Beatlesin jäsenten perillisillä ei ole todellakaan helppoa. Vanhemmista lankeavien varjojen alta on vaikea astua esiin uskottavana muusikkona tai lauluntekijänä. Eikä tilannetta helpota se, että omat kyvyt ja lahjakkuus eivät yllä lähellekään isien tasoa.
James McCartney aloitti soolouransa vasta yli 30-vuotiaana toivuttuaan lähes vuosikymmenen kestäneestä huumeiden käytöstä, mihin oli ajautunut äitinsä kuolemasta järkyttyneenä. The Blackberry Trainille McCartney on saanut kredibiliteettiä lisääväksi avuksi Steve Albinin, jota voi osaltaan kiittää levyn välillä hyvinkin karheasta kitaroinnista.
The Blackberry Trainillä James McCartney tekee kelvollista vaikkakaan ei poikkeuksellisen innostavaa poprockia ja kaikeksi onneksi nimenomaan omana itsenään. Lauluääni ei yhdisty isään ja sävellyksetkin korkeintaan parin häivähdyksenomaisen melodiakulun verran. ”Suku” on pikemminkin läsnä ystävänsä Dhani Harrisonin vieraillessa Too Hardin kitaristina.
Levyn tunteellisimmalla laululla Waterfall James McCartney muistelee paitsi äitiään ja elämää vanhempiensa kotitilalla myös huumeista menneisyyttään. Ring A Ring O’ Roses on The Blackberry Trainin Ob-La-Di, Ob-La-Da, mutta albumille nimen antanut kevytgrungeinen Paralysis kunnioittaa McCartneyn musiikillisiin idoleihin lukeutuvaa Nirvanaa.