Skotlantilaisen James Yorkstonin meditatiivinen folk ei ole kaikkein helpoiten avautuvaa kamaa. Kauniin melankoliset sävelet ja Jamesin sympaattinen aksentti viehättävät välittömästi, mutta yksittäisten biisien sisälle pääseminen vaatii keskittymistä ja toistoa. Siten uneliaan ja harmonisen ulkokuoren sisästä alkaa löytyä tarttumapintaa ja särmää.
Yorkstonin neljännellä levyllä on tuttuun tapaan muutama melodisempi ja tarttuvampi raita, kuten upea Tortoise Regrets Hare, mutta muuten levyn viehätys nousee hauraasta tunnelmasta, jota kasvatetaan kärsivällisesti kerraten, sekä hienovaraista dynamiikkaa rakentavista instrumentaatioista ja soundeista. Akustisen kitaran varaan rakennettuja yksinkertaisia lauluja maustetaan puhaltimilla, jousilla ja koskettimilla. Lopetusraita The Capture Of The Horse kantaa näillä eväillä upeasti lähes yhdeksänminuuttisen kestonsa. Hauraasta ja ikään kuin tapailevasta olemuksesta huolimatta Yorkstonin ilmaisu tuntuu itsevarmalta.
Mietiskelevässä tunnelmassaan Yorkstonin musiikista löytyy samaa viehätystä kuin Bonnie ”Prince” Billyltä, vaikka Yorkston tietenkin ammentaa kantrin sijaan brittifolkperinteestä. Valitetavasti Yorkstonin karisma ei kuitenkaan ole yhtä vangitsevaa sorttia.