Tuottaja Paul Webbin ja äänittäjä Phill Brownin osuus tällä albumilla on niin suuri, että yhtä hyvin voisi puhua heidän levystään. He tapasivat Talk Talkin klassisen Spirit Of Eden -albumin (1988) äänityksissä, Paul Webb soitti tuolloin bassoa, ja viimeksi työskentelivät yhdessä Portishead-laulaja Beth Gibbonsin ja Rustin Manin (eli Webbin) kauniilla Out Of Season -yhteislevyllä (2002). Niiden kummankin, kuten myös The Year Of The Leopardin, keskeinen elementti on äänikuva.
James Yorkstonin aiemmat levyt edustavat aika tyypillistä 2000-luvun folk-popia, oikeaoppista mutta persoonatonta. Kolmannella kerralla on tehty rohkeita ratkaisuja. Laulut ovat luonnosmaisia ja studiossa on nauhalle jäänyt yhtä paljon hiljaisuutta kuin ääntä. Yorkstonin akustisen kitaran lisäksi levyllä kuullaan paljon soittimia, kuten pianoa, jousia, haitaria ja klarinettia, mutta vähän kerrallaan. Soundi on kuin skotlantilainen vuori-ilma – kirkas, raikas ja avara.
James Yorkston tarinoi lähellä mikrofonia hiljaisella äänellä mutisten. Hänen lahjoistaan kirjoittajana ei tämäkään levy anna erityistä kuvaa. Kenties ne eivät ole mitenkään kummoiset.