JANE SIBERRY: Love Is Everything – The Jane Siberry Anthology

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2002.
Kirjoittanut: Jaan Wessman.
Rhinon ennakkoluulottomasta julkaisupolitiikasta kielii yhtiön päätös niputtaa suurelle yleisölle tuntemattoman Jane Siberryn toistaiseksi hienoimmat hetket kahden cd:n pakettiin.

Arvio

JANE SIBERRY
Love Is Everything - The Jane Siberry Anthology
Rhino

Rhinon ennakkoluulottomasta julkaisupolitiikasta kielii yhtiön päätös niputtaa suurelle yleisölle tuntemattoman Jane Siberryn toistaiseksi hienoimmat hetket kahden cd:n pakettiin. Vaikeammaksi asian lafkalle tekee varmasti se, ettei Siberry ole kahdenkymmenen vuoden aikana jäänyt koskaan musiikillisesti paikalleen karsinoitavaksi ja saa osakseen varmasti pienen mutta sitäkin fanaattisemman kuulijakuntansa kriittisen suhtautumisen kokoelmaan.

Enkelimäisissä lauluissaan usein aiheihiinsa ilmaa jättävä torontolainen antaa kuuntelijan täyttää mielikuvituksellaan jäljelle jäävät raot. Unenomainen, pehmeä, armollinen, muuttuva – kaikki osuvia sanoja kuvaamaan Siberryn soivaa maailmaa – josko tämä kanadalainen kameleontti on onnistunut yhdistelemään usein pienimuotoiseen sointiinsa vaikutteita jazzista, 80-luvun sähköisestä popista ja jopa puhtaasti ei-musiikillisista äänimaailmoista. Vieläpä menettämättä omaa tunnistettavaa tyyliään niissä muutamassa kohdalle sattuneessa radiohitissäkään (muun muassa k.d. langin kanssa duetoitu Calling All Angels).

Kokoelmana Love Is Everything noudattaa miltei kronologista järjestystä muutamaa oivallettua poikkeusta lukuunottamatta. Mimi Speaks on aseteltu seuraamaan 15 vuotta aiemmin ilmestynyttä Mimi On The Beachiä niputtaen laulujen tarinat näin yhdeksi kokonaiseksi siisteydeksi. Kolmelta eri levyltä löytyvään Map Of The World -biisitrilogiaan on tullut jopa jakso lisää, joka suurimpien fanien pettymykseksi onkin valitettavasti Anthologyn ainoa uusi kappale. Kaikesta päätellen Rhino on kuitenkin suunnannut paketin uusille tuttavuuksille; melko tasapuolisesti koko diskografiasta ammentava tupla antaa loistavan kuvan Jane Siberryn musiikista eikä 50-sivuisesta vihkosestakaan voi löytää kuin mairittelevia puolia tästä "idiosynkraattiseksi taide-pop laulajattareksi" tituleeratusta musiikintekijästä.