Olen aina laskenut itseni Janet Jacksonin faneihin. Silloinkin, kun se ei vielä ollut kovin muodikasta. Mielestäni Janet Jackson/ Jimmy Jam/ Terry Lewis -kolmikko on parhaimmillaan tuottanut musiikkia, johon muiden modernien R&B-artistien on vaikea verrata omaa muovipoppiaan. Valitettavasti All For You ei ole Janet Jacksonia parhaimmillaan. Se on pop-asteikolla mitattuna kelpo albumi – Janet Jackson asteikolla ei. Muutamalla biisillä on sentään yritystä: You Ain’t Rightilla on hauska 80-luku/funk -fiilis, joka jatkuu sinkkubiisi All For Youlla. Yhdessä akustisella kitaralla maustetun Someone To Call My Loverin kanssa tämä kolmikko edustaa levyn ehdotonta parhaimmistoa.
Levyn muut raidat on nopeasti käyty läpi: Come On Get Up on puolivillainen house-raita, jonka unohtaa minuutissa. When We Oooo -kappaleesta alkava slovariputki on puolestaan tyhjänpäiväistä radiohumppaa. Kitaravetoinen Trust A Try muistuttaa muutaman vuoden takaista Scream-duettoa ja on ihan kelpo tanssibiisi. Lehtijutuissa hehkutettu Carly Simon -duetto Son Of A Gun ei puolestaan yllä hypen tasolle, enkä oikein ymmärrä koko biisin pointtia. Varsinkin, kun You’re So Vain on ilman ”parantelujakin” loistava biisi.
Toinen hehkutettu asia ovat levyn sanoitukset. Seksin ylipapittareksi itsensä julistanut Janet ei ole pelännyt aiemminkaan rohkeita sanoituksia, mutta nyt neiti ampuu niin karkeasti yli, että eroottisuudesta tai seksikkyydestä ei ole tietoakaan. Hyvästä mausta puhumattakaan. Sanoitukset ovat varsin sananmukaisesti – perseestä.
Kaikkiaan All For You -levystä jää kliininen ja laskelmoitu maku suuhun. Levy seuraa jo Rhythm Nationilla hyväksi todettua formaattia (yksi rankempi kitarabiisi, slovareita, muutama mid-tempo R&B -raita ja joku tanssittava househommeli), joka esimerkiksi Janet -levyn kohdalla toimii loistavasti. Tältä levyltä kuitenkin puuttuvat ne tarttuvat biisit ja loistavat hookit, joka on tehnyt aiemmista Janet-levyistä klassikoita.