JANI WICKHOLM: Kaikki muuttuu

Idols-kisasta tuskin saa parasta mahdollista katu-uskottavuutta rock-uralle, mutta Jani Wickholmin olemuksesta välittyi kuitenkin tietynlainen rock-reissumiehen ote. Niinpä onkin pienoinen yllätys, että miehen sinänsä laatuvaatimukset täyttävällä debyytillä kuullaan ainoastaan keskitempoista ja rauhallista tavaraa.

Laulajalta kuullaan pari omaa kelpo biisiä, muita levyllä kuultavia lauluja ovat olleet tekemässä muun muassa kuulaasti soundaavan levyn tuottaja Hannu Korkeamäki, Esa Kaartamo ja Edu Kettunen. Levyn yleisilme ei olekaan kaukana "kolmen K:n kaartin" – tai niitähän alkaa olla jo enemmänkin – omilla levyillään hahmottamasta mallista suomalaista rock-laulua. Toisaalta se on vahvuus, ja kun soittajistakin löytyy alan vanhoja kettusia – taitavana kitaristina tunnettu Wickholm soittaa tosin itsekin paljon – ja isoja taustakuoroja, päätähden on taisteltava melko lailla saadakseen oma panoksensa etualalle.

Ja sen hän kyllä tekee. Wickholmin selvä vahvuus on, että hän kuulostaa vakuuttavalta, oman äänensä kanssa sinut olevalta laulajalta, jolla on riittävästi omaleimaisuutta erottua massasta. Laulussa Lajinsa viimeinen mies venyy sujuviin falsetteihin, mutta taitaa hyvin myös muunlaiset painotukset. Rauhallisessa balladissa Ei sanaakaan kuullaan hiveleviä taustalauluja ja Wickholm tulkitsee biisin vailla pliisuutta ja toistaa saman tempun intiimimmin säestetyssä palassa En mä paljon vaadikaan Radiohitissä Hukun vältetään pahin iskelmällisyys, vaikka biisi antaisi siihenkin mahdollisuuden.

Kaikki muuttuu esittelee varteenotettevan laulajan tulkitsemassa tasavahvaa biisimateriaalia radioon hyvin istuvilla soundeilla. Jatko näyttää, kasvaako miehestä suuri suomirock-persoonallisuus. Ainakin eväät siihen ovat lupaavat.