Elämä on täynnä erikokoisia pettymyksiä. Onneksi suurin osa niistä on pieniä, helppoja jättää taakse. Elämä jatkuu. Tämä levy oli pettymys. Pieni, yhdentekevä, mitäänsanomaton pettymys.
Paperilla mies Godfleshin takaa ja ääni Swansista on aika kova yhdistelmä, mutta lopputulos on jotain aivan muuta. Paikoitellen tässä lähestytään parodiaa. Unettavia taustoja kompensoidaan riivaavilla lauluilla, joskus oikein kerroksittain, kuten Let Gossa. Jarboen laulu kuulostaa parhaimmillaankin lähinnä jonkun aloittelevan larppaushevibändin keulakuvahaltiatypyltä. Ja Broadrickin köyhät kitaroinnit ja kornit taustat eivät auta.
Tämä on aivan raivostuttava levy sen aikaa, kun sitä joutuu kuuntelemaan. Paina stop-nappulaa ja koko paska unohtuu samantien. Laita Godfleshin Streetcleaner soimaan. Ei tarvitse puhdistaa korvia keittämällä.