JÄRJESTYSHÄIRIÖ: Tuhlatut päivät, valvotut yöt

Ei-enää-ihan-nuoren Järjestyshäiriön debyytin otsikko kuvaa bändin punkiin viittaavaa nimeä paremmin kvartetin olemusta. Tuhlatut päivät, valvotut yöt kun olisi voinut olla edesmenneen Tehosekoittimen tekemättä jäänyt albumi.

Tuhlatut päivät, valvotut yöt on pullollaan yleisromanttisuudessaan teini-ikäisen kuuloista kitarapoppia. Järjestyshäiriön biisit ovat täynnä nuorta seikkailua, jonka säestys hoituu mieluummin hillitysti kuin viimeisen päälle räyhäkkäästi. Melodioita ja kertosäkeitä riittää, mutta molempien iskevyys jättää parantamisen varaa. Albumin suhteellinen keveys on tavallaan pieni ihme, sillä sen tuottanut Stala on sivupersoonaltaan yksi Lordin rumiluksista. Jonkinasteista kokeilumieltä Järjestyshäiriö osoittaa funkisti bassotetulla biisillä Aivan turhaan stressaat, joka tuo ensimmäisenä mieleen David Bowien Famen diskoilun.

Järjestyshäiriön usein naiiviuteen kallistuvat lyriikat – John Doen pitkin kuun siltaa liitävine lokkeineen – tulevat kuin suoraan Tehosekoittimen laulukirjasta ja kun laulaja Juho kuulostaa melkoisesti Otolta, niin tällä näytöllä bändi vaikuttaa sekä luontevalta että varteenotettavalta kandidaatilta täyttämään Teho-sekoittimen teinien sydämiin jättämän aukon.