Alkujaan Jyväskylästä kotoisin oleva Järjestyshäiriö oli jossain vaiheessa kuitattavissa yritteliäänä vara-Tehosekoittimena, mutta tänään yhtyeen olemus on huomattavasti vaikeammin määriteltävissä. Kolmannella albumillaan Järjestyshäiriö pyrkii pois punkista ja kohti kaikin puolin dramaattisempaa modernia rockia.
Vaikka Lopullinen ratkaisu herättää nimellään trioniskalaukausmaisia, Saksan historiaan tai jopa Pere Ubun avantgardismiin viittaavia mielikuvia, niin Järjestyshäiriön rock on kaukana kaikista niistä. Vaikka bändin uudesta tyylistä erottaakin jäämiä niin Apulannan kuin Uniklubinkin tummasta suomirockista, albumin merkittävimmäksi vaikutelmaksi jää sittenkin yhtyeen todennäköinen mieltymys Museen. Koneet ja Täynnä voimaa kuulostavat etenkin kosketinsoitinosuuksiltaan kovin tutuilta.
Uuden etsinnästä huolimatta levyn tekstillisiltä teemoiltaan sinnikkään synkeistä biiseistä ei puutu rosoisia kitaroita. Juhon hento laulu vaikuttaa puolestaan verkkaiselta likimain kappaleiden tempoista riippumatta. Kaiken kaikkiaan Järjestyshäiriön ratkaisu tuntuu kielivän enemmänkin kasvaneesta kunnian- kuin intohimosta.