Viime aikoina etenkin Eero Raittisen The Noisy Kinda Menin riveissä häikäisseen kitaristi Jarkka Rissasen matka Petri & Pettersson Brassista kohti nykyistä bluespohjaista maanläheisyyttä on kestänyt reilut 30 vuotta. Omilla levyillään Rissanen on omaksunut pieteetillä asiaansa paneutuvan musiikillisen tutkimusmatkailijan roolin. Tonal Snacks -debyytti (2005) tarjosi jo maittavia välipaloja, mutta Tone Hut vie herkuttelun vielä pidemmälle ja myös syvemmälle.
Vuosikymmenten takaisistakin soittokumppaneista koostuvan Sons Of The Desert -ryhmän kanssa toteutettu Tone Hut pureutuu länsimaisen rockin juuriin globaalin avarakatseisesti. Pohjoissavolaisella Lapinlahdella Rissasen sävelkynästä on yllättäen syntynyt suora yhteys mystisen afrikkalaisheimon musiikkiin ja sen aina Jamaikalle saakka ulottuviin heijastuksiin.
Raukean reggaeisesta avausraidasta Is The Stone Still There? alkava matka etenee salaperäisten tuokiokuvien ketjuna. Ajoittain Tone Hut palauttaa mieleen Solo Adultosin erinomaisen ja olemukseltaan pari askelta urbaanimman Lost Weekendsin (2006). Upean albumin muun muassa bluesia, reggaeta ja afroa huokuvien tunnelmien lomaan mahtuu luontevasti myös gospelinen Glorybound.