Kun Queen Of Denmarkin laittaa soimaan, ensivaikutelma on kuin kaiuttimista alkaisi valua samaan aikaan hunajaa ja kermaa, niin makean pehmeä levyn äänimaailma on – kuin moderni versio 1970-lukulaisesta amerikkalaisesta radiosoundista. Kuorrutuksena kaiken päällä lepää John Grantin surullinen, uskomattoman kaunis baritoni.
Melko vähälle huomiolle jääneen, mutta useita levyjä julkaisseen The Czarsin laulajana toimineen Grantin ensimmäisen soololevyn taustayhtyeenä soittaa Midlake. Yhden vuoden levyistä jo julkaissut ryhmä äänitti Queen Of Denmarkia sopivissa väleissä oman albuminsa ohessa. Miehen musiikille sympaattisempaa ja sopivampaa yhtyettä on vaikea kuvitella. Grantin ääni ja piano sekä Midlaken sointi ovat näitä taivaassa solmittuja liittoja. Albumin erinomaiset sävellykset ja koskettavat tekstit tämän yhteistyön kera loihtivat aikaan taianomaisen tunnelman.
Yksi albumin kohokohdista on JC Hates Faggots, joka kertoo John Grantin kasvukivuista nuorena homoseksuaalina uskonnollisessa ympäristössä. Grant onnistuu pukemaan sanoiksi Jeesusta puhetorvenaan käyttävien ja Hänen nimissään esimerkiksi homouden tuomitsevien ryhmien täydellisen absurdiuden ja naurettavuuden luettelemalla mitä kaikkea muuta Jeesuksen nimissä voisi vihata. Sellaisiin asioihin kuuluvat vaikkapa aikaamme tuhlaavat postivirkailijat, kengurut, parkkisakot ja laihdutuspirtelöt.
Ahdasmielisyys jättää kuitenkin jälkensä: ”I can’t believe that I’ve considered taking my own life because I believed the lies about me were the truth.”
