50-vuotias John Grant uskaltaa olla kokeilunhaluinen ja uusiin suuntiin kurkotteleva vielä vankassa keski-iässäkin.
Entinen The Czars -solisti on ehtinyt jo neljänteen sooloalbumiinsa. Kokeellisissa kasarisfääreissä leijaileva Love Is Magic täyttyy pitkän polveilevista ja varsin epätasaisista elektroteoksista. Levyn kymmenellä kappaleella on mittaa miltei tunti.
Välillä albumi tulvii kunnianhimoa, kun taas paikoin touhu tuntuu koomisuudessaan silkalta parodialta, kuten sinänsä hulvattomassa Diet Gum -hassuttelussa.
Kun Metamorphosis ryöpyttää korvia häiritsevän teatraalisella taide-elektrollaan, seesteisyydestä salamointiin eskaloituvassa Tempestissä Grant näyttäytyy sankarina, joka onnistuu tuomaan genren piiriin jopa jotain uutta ja kiintoisaa. Ja mikä parasta, kappaleessa lauletaan Tempest-videopelin pelaamisesta!
Rohkeita irtiottoja ei siis Love Is Magicistä puutu. Tosin tiettyä ihon alle iskeytymistä kaipailee levyn loppupuolelle asti, jolloin vihdoin rävähtää: Is He Strange ja Touch And Go iskeytyvät nautinnollisen syvälle tajuntaan. Samalla Grantin upea lauluääni pääsee kunnolla oikeuksiinsa.
Love Is Magic on kiintoisa levy. Silti perinteisemmästä laulaja-lauluntekijäestetiikasta ponnistanut debyytti Queen Of Denmark (2010) pysyy edelleen Grant-tuotannon kruununjalokivenä.
