Arvio: John Grant suree maansa alennustilaa ja sitä, ettei pystynyt täyttämään isänsä odotuksia

John Grant päätti denveriläisen The Czars -yhtyeensä hajoamisen jälkeiset välivuodet upeimmalla mahdollisella tavalla. Ensimmäinen sooloalbuminsa Queen Of Denmark (2010) oli julkaisuvuotensa valopilkkuja, eikä Grant ole tätä ennen pystynyt toistamaan levyn kaunista koskettavuutta.
Neljän hyvän, joskaan ei loistavan albumin jälkeen Grant päätyi yhteistyöhön ihailemansa Grace Jonesin tuottajan Ivor Guestin kanssa sillä seurauksella, että luomisvireensä on yltänyt uuteen kukoistukseen.
The Art Of The Lie on raikkaasti ujeltavine ja plörisevine syntsineenkin sävykäs kokonaisuus, jonka tekstit kumpuavat niin lapsuuden muistoista ja traumoista kuin kotimaansa alennustilasta.
All That School For Nothingin disco-nihilismi muistuttaa John Grantin humoristisemmasta puolesta. Rumpukoneen hillitty syke vie yksinkertaisen kaunista Fatheria nostalgiaan The Beach Boysin levyjen kuuntelemisineen. Samalla Grant kokee isän kaipuuta ja suree sitä, ettei pystynyt täyttämään tämän odotuksia.
Isänmaansa Grant kokee olevan vapaassa pudotuksessa etiikan ja moraalin vaihduttua valheen ihannointiin. The Art Of The Liella ulkoisen maailman mielettömyyden suhde omaan päänsisäiseen maailmaan synnyttää sekä haikeutta että katkeruutta.