JOHN MARTYN: Glasgow Walker

Jos maailma pyörisi oikeudenmukaisuusperiaatteella, John Martyn olisi Iso Tähti. 52-vuotias skotti on syytänyt albumeja tasaiseen tahtiin 60-luvun lopulta, eikä yksikään kuulemistani ole ollut huono. Monet sen sijaan loistavia, kuten nyt tämäkin, jolla Glasgow´n merkkimies covereihin keskittyneen Church With One Bellin jälkeen palaa pääasiassa oman materiaalin pariin. Tosin koko säveltäjäkysymys on tavallaan merkityksetön, koska alati improvisoiva Martyn tekee kaikista kappaleista täysin omiaan.
Kuten Cry Me A River -klassikosta: tulkinta on huikea kypsässä rentoudessaan. Martynia on siunattu ainutlaatuisella, äärimmäisestä herkkyydestä rankkaan mörinään yltävällä äänellä ja se pääsee oikeuksiinsa nimenomaan upeilla balladeilla. Hienovaraisten jousten, milesmaisen trumpetin, pianon ja vibrafonin saattelema jazz-bravuri You Don´t Know What Love Is noudattelee enemmän alkuperäistä, mutta lopputulos on yhtä hieno. Tätä vanhakantaista sävelmää lukuunottamatta täydellä bändillä toteutettu yleissointi on erittäin modernisti laaja ja lämpimän hengittävästi syntikkapitoinen. Sen salainen ase on muhkean notkeat bassolinjat. Maestro ei lähde mittavasti irrottelemaan kitaralla, vaan tekee slideä ja efektilaitteita kaihtamatta laulunsa taustalla jatkuvaa myyräntyötä, jonka hienostunut mielikuvituksellisuus häikäisee.
Wah-wah-pitoinen Cool In This Life, josta kuullaan bonuksena pidempikin versio, paljastaa Martynin suvereenin lahjakkuuden myös funkissa Sergeant Sergeantin tehdessä saman reggaessa. Can´t Live Without Yousta on myös radiohakuinen ripeä house-versio vocoder-taustoineen, mutta ei se mitään pilaa. Haitarin ja hauraiden tytönäänten sävyttämä The Field Of Play on tarttuvine pop-kertosäkeineen suoranaista hitti-ainesta.
Glasgow Walker tarjoaa ajatonta musiikkia, jonka parissa viihdytään vielä kaukana tulevaisuudessakin.