“Brittibluesin kummisedän” arvonimen John Mayall sai jo vuosikymmeniä sitten. Ja täydestä syystä saikin, sillä tämän itseoppineen bluesrehtorin tiukalla kädellä johtamissa kokoonpanoissa ovat ainutlaatuista korkeakoulua käyneet muun muassa sellaiset sittemmin omillaan mainiosti menestyneet nuoret muusikot kuten Eric Clapton, Peter Green, Mick Taylor, Jack Bruce, Mick Fleetwood, Jon Hiseman, Keef Hartley ja Harvey Mandel.
Neljän cd:n erinomaisesti toimitettu, pokkarin kokoinen boksi käy kronologisesti Mayallin uran ehdottomasti tärkeimmän ajanjakson, siis ne kymmenen ensimmäistä vuotta. John Mayall toki esiintyy vielä tänäkin päivänä. 77-vuotiaana veteraanina hän kiertää promotoimassa uusinta albumiaan, joka taitaa olla 57.
Ensimmäisenä vuosikymmenenään John Mayall kuitenkin eli luovinta aikaansa. John oli jo 28-vuotias, kun hän pääsi ensimmäistä kertaa levyttämään. Parin minuutin Crawling Up A Hill mennä jyryytteli eteenpäin vielä vähän epävarmasti, mutta paljon ei aikaa kulunut, kun studioon astuivat ne klassiset Bluesbreakers-kokoonpanot, kitaristeinaan ensin Eric Clapton ja sitten Peter Green.
Muutaman vuoden Bluesbreakers soitti menestyksekkäästi Chicago-bluesia omintakeisella otteellaan, mutta 1960-luvun villi ja kokeiluihin kannustava ilmapiiri vetäisi pian John Mayallin mukaansa. Hänen musiikkiinsa suodattui vähitellen yhä enemmän jazzvaikutteita.
Ensin ne alkoivat kuulua Crusade-albumin (1967) torvisektioissa, sitten ne pääsivät valloilleen Bare Wires -levykokonaisuuden (1968) omaa elämää tutkistelevissa lauluissa ja lopulta ne puhkesivat täyteen kukkaansa kuuluisassa rumpalittomassa kokoonpanossa, missä Johnin lisäksi soittivat Jon Mark, Johnny Almond ja Steve Thompson. Siinä, missä noita joskus liiankin tuttuja Clapton-sessioita on ajan armoton hammas jo nakertanut, soivat nämä 1960-luvun lopun tallenteet yhä tuoreina ja elävinä.
Kaikkiaan jokaisen session päivämäärät, studiot ja muusikot kirjaava 71 biisin kokoelma on täydellinen katsaus suuren mestarin huippuhetkiin.