JOSH RITTER: The Animal Years

Arvio julkaistu Soundissa 02/2006.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Hello Starling -albumin hienot laulut Kathleen ja Wings havahduttivat jo toista vuotta sitten parempien brittiläisten rocklehtien cd-koosteilla kyttäilemään tämän idaholaisen americana-trubaduurin uutta ulosantia. Eikä The Animal Years totisesti tuota pettymystä, sillä täysin vakavissaan Nick Drakeen, Leonard Coheniin ja Townes Van Zandtiin verrattu laulaja-lauluntekijä rakentaa tyynesti oman sofistikoidun äänitilansa menettämättä kosketuksiaan musiikin ja kadun erilaisiin pintoihin.

Arvio

JOSH RITTER
The Animal Years
V2

Hello Starling -albumin hienot laulut Kathleen ja Wings havahduttivat jo toista vuotta sitten parempien brittiläisten rocklehtien cd-koosteilla kyttäilemään tämän idaholaisen americana-trubaduurin uutta ulosantia. Eikä The Animal Years totisesti tuota pettymystä, sillä täysin vakavissaan Nick Drakeen, Leonard Coheniin ja Townes Van Zandtiin verrattu laulaja-lauluntekijä rakentaa tyynesti oman sofistikoidun äänitilansa menettämättä kosketuksiaan musiikin ja kadun erilaisiin pintoihin. Sovitukset eivät ole aivan pelkistetyintä folkrockia, mutta soitinnukset ovat tarkasti ja taidokkaasti laulujen ehdoilla valikoidut ja maittavasti vaihtelevat.

Josh Ritterin kuulas ääni takaa elämyksen henkilökohtaisen hartauden tai painokkaampien tunnetilojen purevuuden. Levy käynnistyy tähän aikaan ja uutisiin oivasti tuodulla protestiballadilla Girl In The War, joka ei ole ainoa hypnoottista folk-luentaa hyödyntävä runoelma. Intiimein runollisuus huipentuu hellimpiin slovareihin Monster Ballads, In The Dark ja lähes kymmenminuuttiseen voimahymniin Thin Blue Flame. Rytmikkäämmissä melodioissa, kuten Good Man, on hyvin sisäistettyä kepeää optimismia melankolian ja mietteliäisyyden vastapainoksi.

Lisää luettavaa