Nimi ei tunnetusti miestä pahenna, mutta harhaan se voi johtaa: tällä laulaja-lauluntekijällä se on silkkaa americanaa ja siihen hänet on usein liitettykin. Uutukaisellaan Ritter ratsastaa kuitenkin kohti auringonlaskua – tai ehkä nousua? – häpeilemättömin popmusiikin keinoin. Jonkinlaista folk-pohjaisuutta on havaittavissa akustisen kitaran sävyttämässä haikeassa tarinassa The Temptation Of Adam, johon istutetut jouset tuovat mukaan pikemminkin nimen historiallisuutta kuin pliisuutta. Sama pätee vanhan vinyylin a-puolen (levy on sellaisen mittainen) päättävään instrumentaaliin Edge Of The World.
Juuri tässä piilee levyn voima. Ritteriä on kehuttu verbaaliseksi neroksi, jolla on popin kirjo hallussaan. Näin varmaan onkin, sillä levyllä vilahtavat ääninauhana ohi vaikka kuinka monet artistit, eikä tällaisia vanhakantaisia popkeitoksia monikaan saa aikaan. Kaiken lisäksi Ritterin keitos tuntuu vain paranevan poristessaan, eikä levy sisällä fillereitä, joten ajatonta poppia diggaavien kannattaa ilman muuta ottaa selvää, mistä on kyse.