Suomalaisten punkpiirien puurtajan, 20-vuotisjuhlansa Punk – elinkautinen -dokumentin myötä viettänyt Juggling Jugulars jaksaa. En voi väittää, että olisin odottanut 80 Million Barrelsin julkaisua vesi kielellä, mutta kumman hyvältä se kuulostaa. Juggling Jugulars on tyyppiesimerkki yhtyeestä, jollaista osaisi kaivata vasta siinä vaiheessa, kun sitä ei ole. Punk-ideologioiden ytimessä olevaa, asiallista, vihaista ja omia rajojansa hakevaa, mutta silti perusajatuksessaan pysyttelevää ryhmää tarvitaan aina.
Tällä kertaa pääsolisti Arja Rantasen lisäksi ääntä päästelee aiempaa enemmän yhtyeen äijäosasto, mikä tuo kaivattua vaihtelua. Jugulaarien punk tuntuu välillä ehkä liikaakin asenteelta ennen musiikkia, sillä varsinaisia hittibiisejä ei taida tällä kertaa takaraivoa jäädä kutkuttamaan. Sillä ei ole oikeastaan väliä, bändi varioi kappaleitaan simppelisti raskautta ja tempoa säätelemällä.
Eikä yksinkertaisuus suinkaan ole Juggling Jugularsin kohdalla kirous. Se on jo pelkän oman esimerkkinsä avulla tehnyt urastaan täysin itsensä näköisen. Mikään muu yhtye ei olisi saanut juuri tällaista albumia aikaiseksi.
