Arvio: edesmennyt Tero Luoma ehti tehdä Juggling Jugularsin kanssa vielä yhden oivallisen albumin

Juggling Jugulars
Insurrection
Too Circle

Sen jälkeen, kun Juggling Jugulars vuonna 1989 perustettiin, Suomen suosituin punkbändi on ehtinyt olla muun muassa Juustopäät, Klamydia ja Pää Kii. Kaikki nämä vuosikymmenet alun perin Pohjanmaalla perustettu yhtye on tinkimättömästi jatkanut lujasti kantaa ottavan punkin soittamista suhdanteista välittämättä.

Yhä tänäkin päivänä Jugut ovat enemmän kotonaan punkin alakulttuurissa, jossa sitä osataan arvostaa. Yhtye on ansainnut sille annetun kunnioituksen jo pelkällä elämäntyöllään. Asiaa ei haittaa sekään, että Insurrection on bändin vihaisin levy vuosikausiin. Keski-ikäistymisen ei tarvitse tarkoittaa taantumusta.

Pelkistäminen tuntuu olevan uuden levyn teema. Jo avausraidalla Fire Juggling Jugulars kuulostaa enemmän anarkopunkilta kuin koskaan. Teksteissä yksinkertaistaminen on viritetty tappiin, mikä taitamattomampien käsissä vesittäisi koko sanoman. Insurrection ei kuitenkaan ole saarnaamista käännytetyille, vaan esimerkiksi 1982 on terävä ja vähän surullinenkin analyysi punkin eri sukupolvien ja toimintakulttuurien eroista.

Kun yhtye taitaa näin suvereenisti Pressuren kaltaisten anthemeiden ja ylipäätään sävykkään melodisen hardcorepunkin tekemisen, on Juggling Jugularsin ja tämän albumin paikka ravintoketjunsa huipulla. Jos se ei tavoita kaikkia punkia kuuntelevia, se ei ole bändin häpeä.