JUICE LESKINEN & COITUS INT: Per Vers, runoilija

JUICE LESKINEN & COITUS INT
Per Vers, runoilija
Love Records

Minulle ja tuhansille muille suomalainen rock alkoi toden teolla vuonna 1973, kun Juice Leskinen & Coitus Int ilmestyi. Hapuileva mutta äärimmäisen kiehtova debyytti oli se pelinavaus, jota täällä oli odotettu vuosia, levy joka kiteytti rock-maailmalla tapahtuneen yhdelle albumille suomalaisessa hengessä. Lp avasi monet korvat sille faktalle, että kaikkea hienoa, mitä maailmalla oli tehty vuosia, voidaan tehdä myös Suomessa ja vielä niin, että jälki kuulostaa omalta. Toisaalta asia myös kuuroutti siltä, kuinka kaikki on yhtä suurta jatkumoa; vaikka olin kuullut Beatlesin Back In The USSR:n satoja kertoja, huomasin Leskisen napanneen biisin kertosäkeen Heinolassa jyrää -lauluunsa vasta vuosia myöhemmin, kun mies itse paljasti asian haastattelussa.

Zeppeliini, Tulppaani ja monet muut biisit tarttuivat seksiin rempseän runollisella otteella, jossa oli jälkiä vanhojen blues-laulujen hatarasti peitellyistä härskiyksistä. Uskonnon lieveilmiöihin roisisti tarttunut Jeesus pelastaa ja oma versio Runebergin Sotilaspojasta hankkivat Juicelle monien silmissä vaikeasti karistettavan rienaajan maineen, mutta vastaavasti kielikuvat "jukeboxin raunioista nousevasta Jimi Hendrixistä" ja "Marista, savun kuningattaresta" tekivät avoimesti ajattelevien keskuudessa käännytystyötä tuon kiistattoman sanataiturin puolesta.

Debyytillä Leskinen ei ollut ainoa vastuuhenkilö, vaan myös parivaljakko Mikko Alatalo-Harri Rinne teki levylle kelpo biisejä. Alatalon soitto- ja laulutaito paikkasivat paljon enemmän innolla kuin taidolla pelanneen ja sittemmin muuttuneen kokoonpanon jälkeä, johon vaikuttivat osaltaan myös ammattilaiset Seppo Hovi ja Ronnie Österberg.

Seuraavana vuonna ilmestyneellä Per Vers, runoilijalla otettiin jo askelia kunnianhimoisempaan suuntaan. Mukaan oli pestattu basisti Juuso Nordlund ja rumpali Juke Aronen, jotka olivat jo "oikeita" soittajia. Alatalon huimalla falsetilla laulama nimikappale, maailmoja syleilevä Odysseus-tarina ja Kuopio tanssii ja soi -biisin ELO-vaikutteinen jousisovitus viestivät Leskisen jalostumispyrkimyksistä. Silti mukana oli vielä sellaisia vanhaa tyyliä edustavia paloja kuin Juankoski, Here I Come ja Panomies, jonka parodiset kerrostumat kuoriutuivat kuin sipuli ja saivat vedet silmiin – joskaan ne eivät välttämättä avautuneet yhä lisääntyville kuulijoille, joista oli vain hauskaa kuulla "porno-Juicea".

Alatalo-Rinteen ontuva Keuhkoon pistää oli levyn oudoin lintu, varsinkin kun paljon keikoilla esitettyjä namipaloja jäi levyttämättä. Kokonaisuutena Per Vers häviääkin loistohetkistään huolimatta edeltäjälleen. Coitus Int levytti vielä muutaman singlen ennen kuin yhtye kuopattiin kesällä 1975.

En ollut soittanut omia vinyylejäni aikoihin, joten oli ilahduttavaa huomata, että levyillä oli vielä paljon annettavaa. Remasteroinnin myötä myös äänitteiden soundi on petraantunut huomattavasti. Kun mukaan on lisätty sinkkubiisit Marilyn ja Jyrki Boy b-puolineen sekä molempien albumien kasitaiteesta vastanneen Juho Juntusen uraauurtava Per Vers -sarjakuva, jota voi ihmetellä tietokoneruudulla, puhutaan varsin onnistuneista uusintajulkaisuista.