JUSTICE: Cross

Arvio julkaistu Soundissa 08/2007.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Hyvästä syystä sinkkupainotteisen tanssimusakentän osumatarkkuudella ei pääsisi baseballissa edes nappulaliigaan, vaikka aineita käytetään ihan Barry Bonds- ja Sammy Sosa -tasolla. Justice on onneksi paremmasta päästä.

Arvio

JUSTICE
Cross
Ed Banger Records

Hyvästä syystä sinkkupainotteisen tanssimusakentän osumatarkkuudella ei pääsisi baseballissa edes nappulaliigaan, vaikka aineita käytetään ihan Barry Bonds- ja Sammy Sosa -tasolla. Justice on onneksi paremmasta päästä.

Raamatullisesti homman käyntiin potkaiseva Genesis, valon tanhukansalle tuova Let There Be Light, kaiken rentouden itsestään pihalle piiskanneelta ja epävireiseltä Mark Ronson -biisiltä kuulostava D.A.N.C.E., hitchcockilaisesti diskoava Stress, julma Waters Of Nazareth ja soundtrack-kiinnitystä odottava One Minute To Midnight toimivat. Muutama karmea hutikin mahtuu mukaan: Tthhee Ppaarrttyyssa yhdistyy todella ärsyttävä laulaja tyhjänpäiväiseen biisiin ja Dvno on biisinä parempi, mutta lauluosuudet ovat raskasta kuunneltavaa. 

Soundi on tiukka, kuin ritilän läpi tiristettyä rockia, johon on jätetty 80-luvulta nyysityt stadionrummut jumputtamaan. Tulos on hyvällä tavalla kolkko ja metallinen. Bassoissa, jotka ovat tämän levyn mehukkain yksityiskohta, on melkein lemmymäinen soundi. Olisikin mukava kuulla Lemmy soittamassa näin häpeämätöntä diskoa.

Tämä levy on parhaimmillaan Daft Punkin Da Funkin henkinen perillinen. Sopii Corollaan kuin Corollaan.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa