Muutama vuosi sitten näin K-X-P:ltä Tampereen Klubilla veret seisauttavan keikan. Hurja meno oli tribaalista ja erittäin rock’n’rollia lajin syvimmässä mielessä, kuin Suiciden ja Tinariwenin synteesi. Ei siis mitään perus-elektroa.
Keikan jälkeen ilmestynyt albumi (K-X-P, 2010) kuitenkin nojautui yllättäen synttypopin suuntaan lauluharmonioitakin sisältäen. III Part 1, jonka kakkososa ilmestyy vielä loppuvuodesta, on lähempänä minut villinnyttä meininkiä. Nyt viitekohdaksi nousee Hawkwind ja vangelismainen progehenki. Epämääräinen rituaalin tuntu leijuu kuuden pitkähkön kappaleen yllä heti rauhallisen avausraita Psychic Hibernationin kosmisesti sinfonisesta startista lähtien. Ote on varsin pelkistetty ja ydinasioihin panostava eikä tässä tähdätä discoon, vaikka jotkut raidat hyvästi tanssittavia ovatkin.
Space Precious Time jolkuttaa kuin Goa-trancen maanläheisempi serkku Timo Kaukolammen laulumelodian tuodessa tuulahduksen indie rockista. Obsolete And Beyond lähtee jonkinlaisesta planeetan synnystä kiitämään avaruuden halki Siren’s Dawnin avautuessa korkean naisäänen kautta ligetimäisen galaktiseksi maalailuksi. Decent To Eternal tanssii lujaa Linnunradan iltamissa.
III Part 1 onnistuu yhdistämään rytmisen imun rauhoittavan avaraan meditatiivisyyteen.
