Levyarvio: Dionyysistä, raakaa voimaa! K-X-P hemmottelee vinyylinystäviä spesiaalilla julkaisulla

Arvio julkaistu Soundissa 7/2018.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

K-X-P
Untitled
K-X-P

Musiikin ongelmakäyttäjien parissa fraasi ”ekat demot oli parhaita” on laajasti käytössä oleva statustaisteluase, jolla alistetaan säälimättä bändin myöhäisherännäisiä faneja ja korostetaan omaa edelläkävijyyttä, ja yleistä paremmuutta ihmisenä.

Ajatus on, että aivan alussa bändissä on vielä jotain raakaa ja energistä, ehkä jopa dionyysistä voimaa, joka ajan saatossa katoaa erinäisistä syistä.

K-X-P on uudella, ainoastaan keikoilla myytävällä vinyylillä onnistunut tekemään ehkä parhaan levynsä. Uusi julkaisu kuulostaa siltä miltä voisi kuvitella bändin ensimmäisten demojen kuulostavan, jos niitä olisi levitetty esimerkiksi keskustelupalstoilla ja tarjottu ihmisille mahdollisuus käyttää niitä käsikassarana säälimättömässä taistelussa asemasta ihmisyhteisössä.

Levy on rosoinen, rento, spontaani ja vapautunut. Jopa yllätyksellinen. Se liikkuu sujuvasti Kaukolammen Timon maailmassa, junnaavasta krautrockista ambienteihin äänimaisemiin ja jopa noiseen.

Tässä K-X-P pääsee lähemmäksi keikkojensa transsia kuin yhdelläkään levyllä tähän saakka.

Lisää luettavaa