Levyarvio: K-X-P:n transsi saa koko kehon värisemään – Nelosalbumi tarjoaa tripin meditatiivisiin kirkonmenoihin

K-X-P
IV
Svart

Harvassa ovat ne 20-minuuttiset biisit, joiden soisi jatkuvan loputtomiin. K-X-P:n neljännen albumin aloittava Nimetön tie johdattelee kuulijan jylhänkauniin junnauksen tahdissa kohti meditatiivisia kirkollisia menoja. Taustalla väijyy vanhojen kauhuelokuvien vääristyneitä elektronisia äänimaisemia ja kolkko laulusaundi saa kehon värisemään. Tunnelma on kuin Future Sound Of London ja Dead Can Dance yhdistäisivät voimansa syväluotaavissa goottireiveissä.

Levyn hienosti nimetyissä kappaleissa voi todella kuulla niiden sanoman. Hex Bag rokkaa velhoasioiden ytimessä, päästäen huikean rumputyöskentelyn sekä kauniit syna- ja bassolinjat esiin. Mentaalisen tripin huipentaa punkahtavaa laulua ja transsista jumitusta tarjoileva Night Eye/Smile Through Tears, jonka aikana on viimeistään liikuteltava jäseniä ja nieltävä kyyneliä. Musiikki resonoi jokaisen solun kanssa ja tuo kasvoille jumalisen hehkun.

Levy on timanttia alusta loppuun. Se todistaa myös kuinka suuri vaikutus musiikilla parhaimmillaan voi olla. Mieli saa lääkettä, jonka avulla huonotkin ajatukset kanavoituvat lopulta positiivisiksi.