K-X-P: II

Arvio julkaistu Soundissa 2/2013.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

K-X-P
II
Melodic

Nyt alkaa löytyä. Toisella levyllään K-X-P kiteyttää ilmaisuaan ja pääsee aimo askeleen lähemmäksi sitä transsia, jonka bändi saa aikaan livenä. Bändi kasvaa idoliensa mittaiseksi.

Jos tässä albumissa on yksi asia, joka saa hymyilemään leveimmin, se on läpi levyn leijuva Klaus Dingerin ja Michael Rotherin henki. Kaikista myöhempien aikojen kraut-vaikutteita hyödyntävistä bändeistä K-X-P ammentaa selvästi vahvimmin ja taidokkaimmin NEU!:n ja La Düsseldorfin laarista. Se kuuluu lähinnä bändin svengissä. Raskaimmillaankin tästä on junttaus kaukana ja huomattavan usein bändi onnistuu luomaan todella komean imun verrattain kevyellä otteella.

Herkeämätöntä rytmiä maustetaan hienosti erilaisilla elementeillä. In The Valleyn kruunaa pastoraalifolk-sävyjä tavoitteleva laulu. Ilmeisesti toisesta maailmansodasta kertova Flags & Crosses ajaa kuolemantoivonsa loppuun Terry Riley -tyylisellä arpeggioaallolla, yhdistettynä eeppiseen kuorolauluun. Reel Ghosts -välipala maustaa tätä oivallisesti ja Staring At The Moonin soisi nousevan hitiksi.

Tältä The xx kuulostaisi, jos joku hieroisi tiikeribalsamia bändin kuvainnollisille kiveksille. K-X-P:n II on punkia mystikoille.

Lisää luettavaa