Kashmirin Zitilites ylsi vuoden 2003 Top 10 -listalleni asti. Pienestä epätasaisuudesta huolimatta levyn maagisimpien hetkien hohde on jaksanut hämmästyttää näihin päiviin saakka. Menneenä kesänä julkaistu dvd osoitti kuitenkin, että bändin nousukiidon tielle oli ilmestynyt selviä kuoppia. En siis odottanut No Balance Palacelta ihmeellisyyksiä, mutta toivoin tietysti, ettei yhtyeen kultainen kosketus olisi ollut vain kertaluontoista sattumaa.
Valitettavasti siltä kyllä näyttää. Kashmir on No Balance Palacen myötä tehnyt juuri sen epäonnistuneen linjauksen, josta jo dvd:llä saattoi saada viittauksia. Bändin uudet kappaleet haiskahtavat huomattavasti vahvemmin livevedoilta ja niiden ulkoasu on verhottu muutamaa astetta raskaampaan kuosiin – soundillisia oikaisuja, särökitaraa ja simppeliä laukkabassoa. Zitilitesiä leimannut surumielinen mystisyys on kadonnut, samoin 70-lukuisesti helkkyvät melodiat. No Balance Palacelta on siis turha odottaa uutta Rocket Brothersia tai varsinkaan Aftermathia. Yksikään sen kappaleista ei pääse edes lähelle.
Jos Kashmir kokee tätä kautta kehittyvänsä yhtyeenä, on ratkaisu tietenkin ainoa oikea. Silti en voi olla harmittelematta sitä, miten lähellä tanskalaissakki omaa Eldoradoaan käväisi.