Kasper Eistrupin johtama kööpenhaminalaisbändi osui ensimmäisen kerran kohdalleni Zitilitesin (2003) aikoihin. Kashmir hurmasi persoonallisella tavallaan uuttaa samaan astiaan vanhahtava, hieman viipyilevä tunnelma sekä modernimpi popsoundi. No Balance Palace -albumilla (2005) ilmaisu liikahti äkkiväärään suuntaan. Tarjolla oli yllättäen räyhäkkäämpää, suorempaa ja selvästi kitaravetoisempaa rockia.
Trespassersilla Kashmirin matka tuntuu jatkuvan siitä, mihin se jäi vuonna 2003. Ei nyt aivan kivutta ja muutoksitta, mutta kuitenkin. On palattu seesteisempään ilmaisuun ja rokataan vähemmän. On myös tehty samantyyppinen päivitys äänimaailmalle kuin Kings Of Leon teki Only By The Night -levyllään. Se saattaa kuulostaa järkyttävältä, ja vaatiikin totuttelua. Pikku hiljaa, isohkon stadionsoundin alta, löytyvät kaikki tunnistettavat Kashmir-ainekset: harmonioita, vivahteikkaita melodioita ja kauniita biisejä. Ja mikä tärkeintä, se merkittävin eli Kasper Eistrupin intensiivinen laulu on ennallaan.
Uutta kiekkoa on kypsytelty ja synnytetty melko pitkään, se on ollut tekeillä jo vuodesta 2007. Vaikuttaa siltä, että duuni kannatti. Trespassersista näyttää kuoriutuvan pala palalta herkullinen paketti. Kashmir on luultavasti tehnyt tähän asti parhaan levynsä.