KASHMIR: Zitilites

Arvio julkaistu Soundissa 04/2003.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Joskus tuntuu, ettei Tanskalla ole rockille muuta annettavaa kuin maailman paras festivaali. Nyt lyhyeen listaan voi lisätä triosta kvartetiksi kasvaneen Kashmirin.

Arvio

KASHMIR
Zitilites
Columbia

Joskus tuntuu, ettei Tanskalla ole rockille muuta annettavaa kuin maailman paras festivaali. Nyt lyhyeen listaan voi lisätä triosta kvartetiksi kasvaneen Kashmirin. Pidän ihmeenä, jollei tästä jo muutaman albumin tehneestä ja kotimaassaan rakastetusta orkesterista pian puhuta kansainvälisestikin kunnioittavaan sävyyn. Yksilöllisyys, avomielisyys ja jännittävästi sekä tyylejä että sointeja yhdistelevä kokeellisuus viettävät Zitilitesillä juhlaa. Hengenheimolaiset löytyvät Flaming Lipsin ja Beckin kaltaisista soihdunkantajista.

Kashmiria ovat alussa innoittaneet Sabbathin ja Zeppelinin lisäksi muun muassa Soundgarden, Nirvana ja Chili Peppers; tässä niistä ei havaitse mainittavia jäämiä. The Aftermathin sointukulku viittaa Leonard Coheniin. Äärimmäisen vähäeleisestä intiimiydestä kosmisiin sfääreihin vaivattomasti venyvä soundi sekoittelee elektronisia, sähköisiä ja akustisia instrumentteja saumattomasti. Se ihastuttaa moniulotteisuudellaan siinä kuin laulujen tekstit ajatuksia herättävillä, vaan ei-kiinni-naulatuilla tuokiokuvillaan. Kasper Einstrupin poikamainen laulu huokuu läsnäoloa ja kun hänen kitaransa ajoittain tulee etulinjaan sen trendeistä piittaamaton anti on ajattoman tuoretta.

Kestoltaan pitkähkö Zitilites on yhtenäinen kokonaisuus, mutta se ei tarkoita, etteikö mikä tahansa lauluista toimisi myös omillaan. 

Lisää luettavaa