KATHLEEN EDWARDS: Back To Me

Keskustelin ystäväni kanssa Sideways-elokuvasta. Ihmettelimme, miksi päähenkilökaksikkoa oli nimitelty suomalaislehtien arvioissa luusereiksi. Tyypithän olivat vain tavallisia jäppisiä pienine valuvikoineen.

Kaksi vuotta sitten ilmestynyt kanadalaisen Kathleen Edwardsin haikea-sävyinen esikoinen Failer osui häränsilmään. Se oli hyvin marinoitunut esikoislevy nuorelta biisintekijältä ja tarinankertojalta. Back To Me jatkaa melko tarkkaan samalla tiellä. Nyt vain biisien tekeminen ja hautominen ei ole vienyt yhtä kauan ja juuri siksi levy lienee edeltäjäänsä tiiviimpi ja eheämpi paketti. Tuttu kantrisävyinen laidback-tempo kuljettaa levyä vaivattomasti eteenpäin, mutta levittää kiekolle ehkä turhankin tasaisen sykematon.

Yhdentoista biisin kokonaisuuden huipuksi nousee hento ja viehättävä Away: akustinen herkkupala, jossa Edwardsin kitaran lisäksi Eric Heywoodin pedal steel soi kauniisti kuin juopunut joutsen. Tom Pettyn bändistä tuttu Benmont Tench puolestaan vierailee muutamalla raidalla koskettimissa ja varsinkin levyn rokkaavin biisi Independent Thief loimuaa selkeällä Heartbreakers-soundilla.

Kathleen Edwards on lauluntekijänä kärkikastia. Hänen biisejään kuunnellessa tajunnan kankaalle heijastuu surullisen kaunis Amerikka, tavallisten jäppisten maa arkipäivän murheineen. Back To Me tuntuu kuitenkin tuotannollisesti liian virheettömältä ja puhtaalta, jotta siihen voisi kunnolla hurahtaa. Pieni rönsyily, hörhöily, rätinä ja sivupolut tekisivät sille ehdottomasti gutaa.