Kemmuru on ollut allekirjoittaneen asteikolla kaikista korkeimman kastin click ensimmäisestä ep:stään lähtien eli aika pitkälti läpi 2000-luvun. Vuonna 2001 kyse oli nykyisin korkeissa hinnoissa liikkuvasta esikois-ep:stä, kaksi vuotta myöhemmin Mite se teiä…? -albumidebyytistä, ja neljä vuotta takaperin ilmestyi Kehumatta paras, joka täytti lupauksensa, kunnes Meiltä puuttuu kaikki – kiistatta Kemmurun toistaiseksi hienoin hetki – ylitti edeltäjänsä ansiot.
Aksimin tuotanto on innovatiivista ja eloisaa sample-lähtöistä biittiä, jonka omaleimainen henki ja groove vakuuttavat eleettömällä tyylikkyydellään. J-Lainin kekseliäät scratchit saavat biitit hengittämään ja pörisemään, ja Jodan ja Aksimin dialogiset räpit sitovat kokonaisuuden yhteen ristisiittoisella slangilla, jonka erilaisilla variaatioilla koko kaupungistuva Suomi on kyllästetty: sing-along-kertosäkeineen, vahvoine identiteetteineen ja vanhempien valtiomiesten varmuudella varattuine säkeineen jutut edustavat intuitiivista ääneen ajattelua parhaimmillaan.
Loppujen lopuksi kolmikon jäljittelemättömin puoli lieneekin sen kyky kääntää suomalaista arkea kielelle, jolla kirjoitetaan kirjoja vasta huomenna.