KING CREOSOTE: Rocket D.I.Y.

Arvio julkaistu Soundissa 05/2005.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
Kotikutoiseen folkmusiikkiin erikoistunutta Fence-kollektiivia pienessa skotlantilaisessa rannikkotaajamassa vetävä King Creosote eli Kenny Anderson on julkaissut lo-fi-musiikkiaan itse yli 20 albumin verran.

Arvio

KING CREOSOTE
Rocket D.I.Y.
Domino

Kotikutoiseen folkmusiikkiin erikoistunutta Fence-kollektiivia pienessa skotlantilaisessa rannikkotaajamassa vetävä King Creosote eli Kenny Anderson on julkaissut lo-fi-musiikkiaan itse yli 20 albumin verran. Pari vuotta sitten Domino julkaisi best of -tyyppisen albumin Musakal Boat Rides ja nyt yhteistyö jatkuu valloittavan Rocket D.I.Y.:n myötä.

Vaikka Andersonin musisointi nojaakin vahvasti maansa folk-perinteeseen, rajoittaa lopputulosta lähinnä hänen mielikuvituksensa. Akustisen kitaran ja pianon lisäksi levyltä löytyy mitä erilaisimpia yksityiskohtia keittiöperkussioista ja lällättävistä lapsista oopperasampleihin. Sävellykset ovat kuitenkin varsin klassista folkpoppia ja poikkeuksetta hienoja. Erikoisesti hampaat yhdessä laulavan Kennyn tuntuu olevan kovin helppoa luoda tarttuvia, melodisia ja oivaltavia lauluja ja kuorruttaa ne kiinnostavilla tarinoilla.

Rocket D.I.Y -levy onnistuu olemaan samaan aikaan sävellyksiltään haikea ja toteutukseltaan hyväntuulinen. Badly Drawn Boyn tai Mull Historical Societyn kaltaisen omaehtoisen popmusiikin ystävien kannattaa nousta King Creosoten raketilla tee-se-itse-maahan. 

Lisää luettavaa