KING DIAMOND: House Of God

Arvio julkaistu Soundissa 07/2000.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
King Diamond on kokeillut omalla urallaan molemmat musiikilliset ääripäät. Abigail, Them ja Conspiracy olivat kauhuromantiikan ja melodisen ilottelun juhlaa, mutta viimeiset levyt The Graveyard jaVoodoo tarjosivat rujoa atonaalisuutta.

Arvio

KING DIAMOND
House Of God
Massacre

King Diamond on kokeillut omalla urallaan molemmat musiikilliset ääripäät. Abigail, Them ja Conspiracy olivat kauhuromantiikan ja melodisen ilottelun juhlaa, mutta viimeiset levyt The Graveyard jaVoodoo tarjosivat rujoa atonaalisuutta.
King Diamond yhdistää uudella levyllään ääripäät, jotka on jo tutkittu. Molemmissa ääripäissä on puolensa, joskin viimeisimpien töiden valossa Voodoolle luonnollista jatkajaa olisi ollut enää vaikea kuvitella. House Of Godilta löytyy parilta viimeiseltä levyltä tuttuja piirteitä, jotka kärjistetymmin toteutettuna lähestyisivät itseisarvoa muistuttavaa asetelmaa. King Diamond kohtelee melodiaa edelleen totutun jurolla kädellä, mutta kokonaisuus muodostaa kuitenkin herkullisia vastakkainasetteluja. Sitä paitsi nykyisellään kappaleet pystyvät tarjoamaan ilmaisullisia vapauksia myös kitaristi Andy LaRoquelle, joka on alkuvuosista lähtien ollut King Diamondin bändissä tärkeä kulmakivi nyanssirikkaalla ja oivaltavalla soittotyylillään.
Ja kuten tuttua on, uusi levy rakentuu jälleen kehystarinan ympärille. Levyn kuuntelijat haastakoot itsensä ja miettikööt, mitä se King tarkoittaa Jumalan Talolla. 

Lisää luettavaa