KING DIAMOND: Abigail II – The Revenge

King Diamondin huippukausi sijoittui miehen omaa nimeä kantavan bändin alkuaikoina ilmestyneeseen trilogiaan Abigail, Them ja Conspiracy. Musiikki nojautui erittäin voimakkaasti melodioihin, ja King Diamond osoittautui kitaristinsa Andy LaRoquen tuella melkoiseksi velhoksi pettävän kauniiden ja uhkaavien rakenteiden keksimisessä.

Trilogian jälkeenkin yhtyeeltä ilmestyi erinomaisia levyjä, mutta musiikin rakenne alkoi rikkoutua ja uppoutua voimakkaasti riitaisten sointujen maailmaan. Vaikutti siltä kuin bändin pitäisi tarkoitushakuisesti aiheuttaa biiseillään rauhaton olotila ja saada aikaan tunnelma, johon ennen oli riittänyt puhdas sulavalinjaisuus ja elokuvalliset tarinat.

Kun King Diamondin uutisoitiin alkavan tehdä Abigailille seuraajaa, olivat odotukset toki korkealla mutta samalla myös varovaiset. Hyvin harvat ovat onnistuneet uusimaan temppunsa tehdä se uran paras levy toistamiseen. Abigail II – The Revengen kohdalla ehkä kuuluisi sanoa, että yritys on kunnianhimoinen. Sitä se ei kuitenkaan ole. King Diamond ei ole hukannut lähtökohtiaan, vaikkakin bändi on välillä lähtenyt kulkemaan sivupolkuja.

Uudet kappaleet eivät ole yhtä suoraviivaisen puhtaasti melodisia kuin Abigaililla, sillä väliin jääneiden vuosien työt ovat jättäneet jälkensä. Siinä mielessä paluu juurille on kuitenkin onnistunut, että yhtye pystyy jäljittelemään kohtuullisen hyvin alkuperäistä ja jatkamaan siitä, mihin trilogia jäi. Abigail II on hieno levy, siitä ei ole epäilystäkään. Itse asiassa uutuuden myötä King Diamondin suunnan valinnassa on itua, sillä yhtye on eittämättä parhaimmillaan juuri tuoreen levyn kaltaisissa töissä.

Mutta niin biiseistä kuin yhtyeen työskentelystäkin jää puuttumaan se yhtä painokas tunteen palo, joka riivasi 15 vuotta sitten ilmestynyttä albumia. Eikä kysymys ole pelkästään siitä, että aika kultaisi muistot tai jotain muuta sellaista. Abigailiilla nyt vain sattui olemaan heavy metalin historian eräitä hienoimmista biiseistä, eikä samaan ole ollenkaan helppo yltää.