KRS-ONE: The Sneak Attack

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2001.
Kirjoittanut: Jorma Jortikka.
KRS-One ja Redman edustavat sekä iältään että näkemyksiltään hip hopin kahta eri sukupolvea. Veteraani saarnasi paremman maailman puolesta jo silloin, kun Redman vielä pusersi viimeisiä riimejä vaippoihinsa ja osasi tuskin edes suunnitella huumekauppiaan uraansa. Yhteistäkin kavereilta löytyy.

Arvio

KRS-ONE
The Sneak Attack
Edel

KRS-One ja Redman edustavat sekä iältään että näkemyksiltään hip hopin kahta eri sukupolvea. Veteraani saarnasi paremman maailman puolesta jo silloin, kun Redman vielä pusersi viimeisiä riimejä vaippoihinsa ja osasi tuskin edes suunnitella huumekauppiaan uraansa. Yhteistäkin kavereilta löytyy. KRS-Onen kohteena on muun muassa Redman, kun hän julistaa nuorelle polvelle, mikä on hip hopissa coolia ja mikä ei (Hot). Ja uskokaa pois, että riimien mestarilta se käy hykerryttävin sanakääntein.
Koska KRS-Onen eli Kris Parkerin mielestä hip hopin nykytila on mitä on, vanhan sotaratsun piti palata takaisin taistelukentille kertomaan nuorisolle missä mennään. KRS-Onen yhdeksäs albumi The Sneak Attack jatkaa saarnaa siitä, mihin hän jäi vuosia sitten. Hänellä on yhä paljon sanottavaa alkaen maailman yleisestä tilasta päätyen pienimpään katutason ongleman yksityiskohtaan.
Krisia pidetään yhtenä älykkäimmistä rap-tähdistä. Hän on kiertänyt luennoimassa yliopistoissa, saanut palkintoja humanitaarisesta toiminnastaan ja taistellut sinnikkäästi väkivaltaa vastaan sen jälkeen, kun hänen ystävänsä Scott LaRock ammuttiin 1987. Kaiken tämän takia hänelle on annettu lisänimi Opettaja. Albumien laulujen nimetkin ovat linjassa, muun muassa The Lessin ja Hiphop Knowledge. Koska ajatukset ovat painavia, ne tarvitsevat tukevan funkpohjan mihin nojata. Tästäkin omaa tietään kulkeva KRS-One selviää yksin, sillä hän ei tarvitse hardcore-rappiinsa muodikasta vierailevien räpäyttäjien joukkoa. Hän haluaa palauttaa myös mieleen, kuka ensimmäisenä yhdisteli reggaeta ja hip hopia (What Kinda World). Ei ole ihme, että KRS-Onen albumi on yksi niitä ainoita hip hopissa, joissa ei ole parental advisory -tarraa, sillä hän on jopa saarnannut ho- ja bitch-sanojen käyttöä vastaan.
Redman eli Reggie Noblen sanavarastossa nämä sanat puolestaan ovat jokapäiväistä leipää. Onhan kaveri julistanut uuden Malpractice-albuminsa olevan sitä samaa, mitä aiemminkin eli lauluja elämän keskeisimmistä asioista, joita ovat hutsut, marihuana, raha ja chillailu kotikulmilla.
Jos KRS-Onelta kysyttäisiin, niin Redman olisi tyyppiesimerkki miehestä, joka on ymmärtänyt täysin väärin rapin ja hip hopin mahdollisuudet, mutta tämä on juuri sitä, mitä amerikkalaiset nuoret haluavat kuulla. Redmanin kolme vuotta sitten julkaistu edellinen albumi Doc's Da Name 2000 ylti miljoonamyyntiin, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö uutuus menestyisi vähintään yhtä hyvin. Reggie on nimekkään avustajakaartin avulla laatinut Malpracticelle tanakan funk-kattauksen. Mureinta funkia Redman iskee George Clintonin murinan avustama (J.U.M.P.), ja samalle tasolle yltävät myös 70-luvun discon tahdissa vieraileva Missy Elliott (Dat B***h) sekä albumin kieroin funkrallatus (Doggz II). Sketseistä teini-ikäiset parodiat ohjelmista Haluatko miljonääriksi ja Jerry Springer Show jaksavat hymyilyttää tasan yhden kerran.
Räpäyttäjän ura ei nykyään enää riitä Redmanille. Hän näyttelee Method Manin kanssa How High -komediassa, joka kertoo, tietenkin, jazztupakan myönteisestä vaikutuksesta opiskeluun. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa