Kun Kula Shaker julkaisi ensimmäiset albuminsa (K, 1996 ja Peasants, Pigs & Astronauts, 1999), tyydyttiin sen duurivoittoiselle retrorokkaukselle ja hippimystiikkaan nojaaville teksteille lähinnä naureskelemaan. Useimmilta tuntui menevän ohitse, että hivenen kömpelön Intia-hössötyksen alta löytyi tiukasti yhteen soittava bändi, jonka keulakuva Crispian Mills oli kaiken muun ”pahan” lisäksi kaunis ja lahjakas taiteilijasuvun vesa. Jälkiviisaus on aina helppoa, mutta siinä missä Kula Shakerin levyt kuulostavat yhä elinvoimaisilta, on aika ajanut pahasti ohi muista brittipopin aikalaisista.
Vielä paremmalta tilanne tuntuu nyt. Kula Shaker on päässyt rauhassa kypsyttelemään paluutaan, sillä bändin comeback ei ole uutiskynnystä juuri ylittänyt. Tämä tilanne on ollut kaikin puolin otollinen, sillä kasautuneet paineet olisivat varmasti välittyneet levylle. Vapautuneisuuden ohella hienointa albumilla on se, että Crispian Mills ja kumppanit ovat ylpeästi pysyneet nuoruudessaan valitsemillaan linjoilla, eivätkä ole lähteneet rynnimään mihinkään trendijunaan.
Kula Shaker kuulostaa siis aivan itseltään – ja vuosien kuluessa sen pistämätön melodiantaju on vain terävöitynyt. Esimerkiksi Out On The Highway ja Song Of Love/Narayana olisivat varmasti hittejä, jos niille suotaisiin nykypäivän massaviestimissä mahdollisuus.