Kunniaa vanhojen aikojen tanssiorkestereille – arviossa Karlo Haapiainen & Varaslähdön debyytti

Näyttelijä-kirjailija-tenorilaulaja Karlo Haapiaisen sekä Varaslähtö-yhtyeen ensilevyllä soi perinteinen suomi-iskelmä, humppa, foxtrot, rock’n’roll ja tango. Reipashenkinen albumi tekee kunniaa vanhojen aikojen suurille tanssiorkestereille. Musiikki on tarkasti sävelletty ja sovitettu Haapiaisen sanoituksiin. Intohimoisen hevos- ja ravimiehen intressit kuuluvat laulujen sanoissa, joissa rakkauden raastuvan haasteisiin rinnastetaan usein kaksarit ja muut uhkapelit. Haapiaisen yksityiskohtaisen kuvaavat tekstit värittävät elävän kuvan kappaleiden aihioista, joita tanssiorkesterin soitanta tukee saumattomasti.
Sävellyksistä vastaa Varaslähdön johtaja Seppo Äikäs, ja bändi esittääkin vain varta vasten sitä varten tehtyä musiikkia. Inspiraatiota on haettu ympäri maailmaa erilaisista musiikkikulttuureista, argentiinalaisista tangoista, Balkanin rytmeistä, rock’n’ rollin alkutaipaleelta sekä kotimaisilta tanssilavoilta ja tuloksena onkin saavutettu vakuuttava, nostalginen ison orkesterin Suomi-soundi. Iskelmät, humpat ja balladit, jopa yksi jodlaus, rullaavat vaivattomasti Haapiaisen upeissa tulkinnoissa taitavan soittokunnan instrumenttien säestämänä. Vaikka levyllä kuuluu Suomi-iskelmän pakollinen annos melankoliaa, niin sen yleisvire on kuitenkin positiivisen hyväntuulinen.
Veikkaan Haapiaisesta & Varaslähdöstä kesän 2024 lavatanssien tähtiesiintyjää. Minä ainakin aion hankkiutua tämän pumpun keikalle.