LAIKA: Good Looking Blues

Post rock -termi lanseerattiin pop-kirjoittamiseen käyttämällä sitä Guy Fixsenin ja Margaret Fiedlerin muodostaman duon 1994 ilmestyneen Silver Apples Of The Moon -esikoisalbumin soundcapen kuvailemiseen. Elektro-pulputuksen, hypnoottisen grooven, jazzin, folkin, trumpettien ja huilun muodostama bändisoundi ei ollut se kaikkein tavanomaisin. Kuurakettiin laitetun koiraparan mukaan nimetyn Laikan huolella viimeistellyssä äänimaailmassa oli tuolloin, ja on edelleen, jotain aivan erityistä.
Muun muassa Trickyn ja Thom Yorken ylistämän kaksikon kolmas albumi kuulostaa siltä kuin The Flaming Lipsin The Soft Bulletin -albumilta olisi riisuttu kaikki rockbändiin kuuluvat elementit ja musiikki olisi kuorrutettu Fiedlerin viileällä ja viettelevällä äänellä. Jos minun pitäisi kuvailla imaginäärinen ihannesoundini, niin se olisi hyvin lähellä Good Looking Bluesin avaruusajan triphopin kuulautta ja kuuhun asti ulottuvia kaikuja. Vaikka Laikan soundi on aina viitannut pikemminkin menneeseen kuin tulevaan, ovat samplet ja luupit duon studiotyöskentelyn perusyksiköitä. Silti heidän musiikkinsa kuulostaa erittäin elävältä. Fixsen ja Fiedler ovatkin aina pitäneet kunnia-asiana sitä, että he pystyvät myös esittämään musiikkiaan livenä.
Silver Apples Of The Moonin kannet viimeisteltiin vanhojen albanialaisten postimerkkien jäljennöksillä. 1997 hämmästyttäneen Sounds Of The Satellitesin kantta varten teetettiin lumisadeakvaarioita, joiden sisällä on koira ja kuuraketti ja joita fanit pystyivät tilaamaan levy-yhtiöstä. Good Looking Bluesia varten on puolestaan luotu ikioma, kyrillisiä aakkosia jäljittelevä fontti.