LAPKO: Scandal

LAPKO
Scandal
Fullsteam

Lapkon nousukiidolle ei näy loppua. Harjavaltalaislähtöinen kolmikko on parissa vuodessa noussut kellareista orastavan suosion harjalle, eikä lopullisen läpimurron tapahtuminen tämän pitkäsoiton tiimoilta olisi mikään yllätys – varsinkin kun Lapko on Scandal-levylle onnistunut kirjoittamaan selvästi The Arms -debyyttiään (2004) tarttuvampaa ja itsevarmempaa materiaalia. Pienenpieni hittihakuisuus ei kuitenkaan ole syönyt tehoa bändille ominaisesta soitannollisesta dynamiikasta, jota äärimmäisen kuiva ja vähäeleinen sointi entisestään korostaa. Hieman karrikoidusti voisikin sanoa, että toinen toisensa jälkeen manan majoille menneiden kotimaisten voimatriojen tinkimättömälle työlle on vihdoin löytynyt saappaat täyttävä jatkaja.

Levyn ensimmäisenä singlenä tarjottu All The Best Girls on Lapkoa parhaimmillaan. Viittaus Bogart Co. -ryhmän samannimiseen kappaleeseen vaikuttaa lähinnä koomiselta, sillä Lapkon tarjoama kieroutunut maailmankuva ei voisi olla kauempana 80-luvun turkulaisesta positiivishenkisestä poprockista. All The Best Girls on siinä mielessä uraauurtava Lapko-biisi, että sen tuoksinassa laulaja Ville Malja pääsee oikeastaan ensi kertaa käyttämään koko äänirekisteriään, aivan korkeimpia ääniä myöten. Nämä kohdat – jotka tavallaan edustavat kappaleesta puuttuvaa kertosäettä – tulevat vielä nostamaan useita selkäkarvoja pystyyn.

Lapkon mukaan Scandal on teema-albumi, jossa ”tarinaa kuljettava kertoja herää maailmaan, jota ei ole aikaisemmin havainnut – ja missä on jotain pahasti vialla”. Ehkä näin onkin, mutta itselleni Lapkon hahmottelemat kokonaisuudet ja jatkumot eivät juuri aukene. Sama koskee oikeastaan koko levyn tekstejä, sillä niiden todellinen sisältö – ilmeisen suurista tavoitteistaan huolimatta – jää kevyenlaiseksi. Kuten usein englanniksi laulavien suomalaisbändien kohdalla, myös Lapkon lyyrinen anti on pitkälti irrallista sanahelinää, jonka tehtävä on pikemminkin toimia musiikin tukitelineinä kuin itsenäisinä teoksina. Toisaalta, Lapkon hermostuneeseen ja vahvasti latautuneeseen musiikkiin eivät pitkät runolliset kaaret sopisikaan, joten poukkoileva tekstimaailma puolustaa tältä osin paikkaansa hyvin.

Lapkon lavalla todistaneet saattavat pitää Scandalia hyvällä tavalla kevyen kuuloisena tuotoksena. Keikoilla trion raskaiden kitaravallien ja huumaavan volyymin yhdistelmä on paikoin ollut vaarassa hukuttaa alleen kappaleiden melodiat ja herkimmät suvantokohdat, mutta levyllä kaikki osaset ovat mainiosti balanssissa. Maljan mielipiteitä jakava, mutta kiistattoman kiihkeä laulusuoritus kantaa hyvin koko pitkäsoiton mitan ja bändin rytmiryhmä (Nordberg/basso ja Heikkonen/rummut) ansaitsee erityismaininnan millimetrintarkasta yhteistyöstä.

Vaikka Scandal sisältääkin runsaasti tarttuvaa kappalemateriaalia, toista aivan All The Best Girlsin tasoista täsmähittiä ei levyltä löydy. Albumidebyytin mukaan nimetty The Arms viehättää paatokseen yltyvän puheosuuden voimalla ja Fire Horsesin ryöpytykselle on kekseliäästi annettu lyhyitä akustisia hengähdystaukoja, mutta melko vaikea on näitäkin kappaleita kuvitella nykypäivän aivottomaan radiorotaatioon. Se on harmi, sillä vielä kymmenen vuotta sitten Lapkon kaltainen suvereeni vaihtoehtoisen rockin osaaja olisi otettu avosylin vastaan monikansallisia levy-yhtiöitä myöten.

Scandal osoittaa, että Lapko on yhtyeenä kehittynyt jokaisella osa-alueella. Jos tekstipuolen lievä tyhjäkäynti jätetään pois laskuista, on eteenpäin meno kaiken lisäksi tapahtunut todellisten harppausten myötä.